Te ette usko miten onnettoman hankalaa on löytää aikaa istahtaa tähän koneelle ja alkaa kirjoitella. Mutta nyt kaikki juniorit, niin koira kuin lapsi sellaiset, ovat päiväunilla ja minulla on hetki pieni aikaa tutkailla tätä touhua. Sulo voi hienosti kasvaa ja komistuu, kasvaisi paljon hurjemmin jos saisi itse valita koska, mitä ja kuinka paljon söisi. Vaa´alla emme ole käyneet, koska emme omista sellaista, näin kenellekkään ei tule pahaa mieltä liiasta tai liian vähästä painosta...
Sulo ja sen koirakaveri Sisu ( sekarotuinen pystykorva ) ovat juhlineet railakasta pikkujoulua syömällä pienen muovisen joulukuusen, jonka valot toimivat raatelun jälkeenkin, kun raato nostettiin takaisin pöydälle! Lisäksi emännän sukkalangat oli kiepautettu sellaiselle vyyhdille ettei paremmasta väliä, pääasiahan oli että homma hoitui. Olohuoneen matolla kuusen ja villalankojen kanssa oli myös yksi halko, joka oli pienitty erinomaisiksi sytykkeiksi, jos ne olisi kuivattu eikä ärähtelyn saattelemana heitetty roskiin. Näin meillä tässä joulun alla. Terkkuja!
-Maarit-
